Pitsku vs. Divadelni

Hola!

Kävin eilen illalla vierailemassa espanjalaisten dormitoriolla kaupungin laidalla. Huoneessa asui kaksi kundia jotka jakoivat vessan ja kylpyhuoneen naapurihuoneen kahden jätkän kanssa. Huoneet ja kylpyhuone näyttivät juuri siltä, mitä neljältä miehen alulta voi odottaa. Auttamatta mieleeni palasi kultaiset ajat Pitäjänmäen kommuunista, josta muutin pois noin kaksi vuotta sitten. Suomalaiset ystäväni lähtivät pari päivää sitten ja heidän ollessaan täällä muistin kuinka mukavaa Pitskun kommuunissa oli.

Pitskun kommuuni oli vertaansa vaille. Tuossa luksusasunnossa meitä asui neljä kundia, itse majoituin ovettomassa olohuoneessa. Kaikki meistä opiskelivat samalla luokalla koulussa ja olimme tutustuneet siellä toisiimme. Itse muutin tyhjään olohuoneeseen vuosi kommuunin perustamisesta. Kommuunin arkeen kuului voimaakkasti FIFA, jota todennäköisesti on tahkottu yhteensä toista tuhatta tuntia Pitskun sohvilla. Chicken Wingsit olivat kulutetuin ravinto asunnossamme. Allekirjoittanut ja kämppikseni Mika ja Jussi tuhosimme kiloittain kanaa Martinin puputtaessa vieressä kasvisruokaansa. Mikan kanssa saleiltiin ja pelattiin FIFAA, Jussin kanssa juotiin kaljaa, katsottiin Katy Perryn musiikkivideoita ja pelattiin FIFAA. Kolmistaan naureskelimme Martinin kasvisruualle. Järjestettiin legendaarisia Megabileitä ja katottiin urheiluvideoita Youtubesta yömyöhään.

Meininki on pikkusen erilaista nykyään.

Asun siis nyt kolmen kämppiksen kanssa, hollantilaisen kundin, ranskalaisen mimmin ja tsekkiläisen jäbän kanssa, hollantilaiseen sekä ranskikseen tutustuin kielikurssilla ennen Prahaan tuloa. Kämppikseni opiskelevat kirjallisuutta ja historiaa, itsehän opiskelen kulttuurialaa ammattikorkeakoulussa, joten olen hieman eri puusta veistetty. Siis yks näistähän kuuntelee oopperaa ja klassista musiikkia ihan tosissaan, kesken illallisbileiden stereoista alkaa paukkua jotain saatanan ulinaa ja ulvontaa. Ja siis sama henkilö sanoo olevansa poliittisesti erittäin vasemmalle, samalla käyden oopperassa lääkäri-äitinsä ja asianajaja-isänsä kanssa, jotenkin ei mene ihan yksiin. Yksi minun kämppiksistäni luuli minun käyttävän steroideja kun käytän proteiinijauheita ja muita pulvereita. Vuorollaan kämppikseni arvostelevat ruokavaliotani vaikka eivät tiedä asiasta yhtään mitään. Tsekkiläinen kämppikseni Honza jatkaa sähläystään ja aiheuttaa kiristyneitä hermoja päivä päivältä. Noin pari kuukautta sitten Honza sotki jääkaapin ja lattian ja syytti siitä minua, vaikka en ollut edes kotona. Muutaman minuutin huuto suomeksi ja englanniksi sai Honzan käyttäytymään kunnolla, mutta nyt on ote taas alkanut lipsua, joten pitää käydä kiljumassa lisää niin eiköhän kaveri taas paikkansa löydä. Seuraava tilanne kiteyttää tilanteen täällä aika hyvin. Kämppikseni suunnittelivat muutaman muun kielikurssilaisen kanssa pikkujouluja, haluan korostaa ettei minulla ole minkäänlaista osaa suunnitteluun. Valitettavasti en muista kaikkia juhlien ohjelmanumeroita, mutta tämän kaltaista on tiedossa:

Jengi siis kokoontuu meidän kämpälle ja jokainen tuo jotain joulusafkaa. Jengin pitää tuoda myös pieni lahja pukin konttiin. Jossain vaiheessa joulupukki tulee jakaa lahjoja ja tietenkin yrittävät nakittaa mua siihen hommaan. Eikä tässä vielä kaikki, meillä on myös jonkinlainen joulunäytelmä, jeesuslapsi, aasi ja kaikki. Näytelmän  jälkeen on lauletaan joululauluja kitaran säestäessä... Meillä on myös pikkujoulumaskotti... Que? Sokerina pohjalla järjestämme kynttiläkulkueen ulkona...

Mä menen aivan sanattomaksi tässä. Tuli kyllä ikävä Suomeen.

Onneksi näillä voin muistella kultaisia aikoja.

Katy Perry - California Gurls ft. Snoop Dogg

Fintelligens - Voittamaton

Hjerpseth FIFA goals

TUTOn kotiottelut, selostajana Jani Säteri. (Samille kiitokset tästä). Tästä linkki parhaaseen kohtaan.

Long-Shot by Seedorf

- Seppomania

Kutna Hora, luukirkko & ruumis.

Moi!

Ystäväni Mika ja Sami tulivat Prahaan ja kävimme muun muassa Kutna Horassa.

Kutna Hora on pieni kaupunki noin tunnin matkan päässä Prahasta ja siellä sijaitsee myös Sedlecin luukirkko joka oli meidän kohteemme. Kulkupeliksemme valitsimme junan, joka kustansi noin 2 euroa per suunta, Tsekeissä matkustaminen voi olla erittäin halpaa. Ehdimme kulkea noin 30 minuuttia ennen kuin juna pysähtyi tuntemattomasta syystä. Konduktööri ei tiennyt syytä,radalla oli jotain tukkeena. Puolen tunnin odottelun jälkeen pääsimme jatkamaan matkaa, alkuun juna kulki kävelyvauhtia ja pian meille selvisikin mikä matkanteon esteenä oli. Katseemme osuivat toisella raiteella olevaan kasaan, parin sekunnin päästä aivot rekisteröivät näyn joka oli tuttu CSIstä. Raiteilla oli alusvaatteillaan oleva ruumis, joka kuului lihavalla keski-ikäiselle miehelle. Jalat olivat kääntyneet täysin ympäri, mutta tämän huomasimme vasta myöhemmin, koska jokin piti katseemme kiinni muualla ruumiissa. Tilanteen teki erittäin erikoiseksi se, että ruumiilla ei ollut päätä taikka käsiä. Tuijottelimme junan ikkunasta suoraan erittäin siistiä leikkausjälkeä, ruumis oli halki kainaloiden alapuolelta ja kädet ja pää tipotiessään. Mielenkiintoiseksi tilanteen teki se, että ruumis oli erittäin tummunut, en ole kuolinsyytutkija, mutta kutina takalistoissani kertoo siitä, että ruumis ei välttämättä kuollut junaradalle. Huomion arvoista on myös se, että verta ei tapahtumapaikalla näkynyt ja sekä leikkausjälki oli erittäin siisti, en tiedä, mutta en usko junan leikkaavan ihmistä niin hienosti halki. Katselimme epäuskottavaa näkyä ikkunasta ja näimme kun muuan poliisinainen kevein askelin jätesäkki kourassaan tepasteli kohti miehen puolikasta. Kyseessä oli ensimmäinen näkemäni ruumis ja yllätyin reaktiostani, olin varsin tyyni tai oikeastaan erittäin kiinnostunut tilanteesta. En menettänyt yöuniani tai eikä ruumis kummittele mielessäni.

Kutna Horaan päästyämme suuntasimme luukirkolle, joka oli 15 minuutin kävelymatkan päässä asemalta, saavuimme kirkolle 5 minuuttia ennen sulkemisaikaa, johtuen matkalla tapahtuneesta viivästyksestä. Kirkon sisätilat ovat saaneet kallo- ja luukoristelun ylleen. Aivan järkyttävän siellä kalloja oli. Kallot ei ole laitettu esille kovistelumielessä vaan tarkoituksena on kunnioittaa sodissa kuolleita veljiä, lopputuloksesta voi olla montaa mieltä. Luukirkkoon mennään hakemaan "rankkoja" kokemuksia. Itsekkin olisin varmasti ollut hieman sävähtynyt kallojen määrästä, mutta nähtyä tuntia aiemmin miehen puolikkaan, eivät kallot minua säväyttäneet. Kuitenkin erittäin hieno paikka kaikin puolin. Kirkon jälkeen kävelimme keskustaan, jossa pyörimme tyhjillä kaduilla ja söimme mexicolaista. Illaksi takaisin Prahan syliin!

Prahassa kävimme pelaamassa Zizkovissa hieman pöytäfudista ja nauttimassa olutta.

Tätä kaveria lyötiin kirveellä päähän.

Tsekkiläiset wingsit eivät olleet makuuni, Atria rules.

Sami & Mika laittavat parastaan.

Vieraita Prahaan

Mo!


Alkuviikko oli tuttuun tapaan hieman rauhallisempi, voimien keräilyä viikonlopun jäljiltä, koulujuttuja ja saleilua. Täysin tavallista arkea siis.


Eilen eli keskiviikkona arkeni kuitenkin koki suuren muutoksen. Paikalle pamahti Prahassa jo aiemmin mainetta niittänyt ystäväni Sami. Myöhemmin samana päivänä saapui rapakon takanakin vaikuttanut ystäväni Mika ja kanssa poikain on tarkoituksemme tässä muutamat päivät kirmata pitkin Prahan katuja.


Kävin poimimassa kavereiden kesken tunnetun Sammy Boy:n hostellilta ja hetken pyörittiin ympyrää, mutta pian olimme asettuneet pienen pubin pöytään, joka sijaitsi pienen kävelymatkan Karlovo Namestilta. Perinteikkään tylyn tsekkiläisen palvelun jälkeen pian tuijotin Jack Daniels Burger- ateriaani ja litran tuoppia. Hampurilainen oli kelpo yksilö, mitään suurta ja erikoista siinä ei ollut, mutta varsin pätevä purkeri. Pihvissä ihan hyvää yritystä, mutta vähän löllö sisältä. Pieni pekoni jossain välissä piristi kummasti, mutta jotain viimeistelevää hampurilainen kaipasi. Makuelämyksen puolesta jäi hieman kutkuttamaan Jack Danielsin osuus hampurilaisessa, mutta uskon nimen juontavan Jack Daniels BBQ- soossiin, jota oltiin mahdollisesti hampurilaisessa käytetty. Kouluarvosana nousee siihen 7½ nurkille. Tosin kun lystistä joutuu kustantamaan kokonaiset 4 euroa, jäi tyytyväinen tunne mahan lisäksi myös lompakkoon.


Kevein askelin kävimme kohti Dejvickaa, josta poimimmme juuri maahan saapuneen Mikan. Kamat hostelliin ja siitä Zizkovin suuntaan syömään. Vaikka olinkin juuri tullut hampurilaiselta, olin valmis nauttimaan ruuan jauhamisesta. Hyökittiin ennelta tuntemattomaan pubiin. Paikassa pyöri Champions Leaguen peli Manchester City vs. Real Madrid, päättyi 1-1 jos et tiennyt.


Ruokavaihtoehtoja baarissa oli erittäin paljon ja englanninkielinen menu helpotti valintaa kummasti. Päädyin annokseen jossa oli ribsejä, possun palasia ja makkara. Kylkeen vähän sinappia, piparjuuriraastetta ja leipää. Toihan on erittäin yleinen kombo täällä possun kanssa ja kyllä se toimii myös aika hyvin. Annos ei ollut mikään paraati vaan kasa lihaa. Aluksi olin pettynyt lihan määrään, 2 isohkoa ribsiä, tuntematon kasa possun lihaa ja isohko verimakkara. Alkuun annos näytti vaatimattomalta, mutta loppujen lopuksi vatsa täyttyi ja makuelämys oli varsin hyvä. Mika kiskoi 1/4 ankan ja Sami antoi uppopaistetulle juustolleen kyytiä.


Kävimme vielä ottamassa muutamat oluet Zizkovin uumenissa, jonka jälkeen paukimme Vaclavske Namestin grillikojujen kautta kotiin. Itse olin luullut pääaukion ruokakiskojen olevan kalliita, mutta 1,5e uppopaistetusta juustossa leivän välissä ei ole paljoa, varsinkaan kun tarjolla on 5 erilaista soosia joita voi santsata mielensä mukaan. Juusto on annoksessa kirkkaassa pääosassa, leipä harmittavan huono: löllö ja nahkea. Onneksi majoneesivuori pelasti tilanteen ja makuelämys jäi kirkkaasti positiivisen puolelle.

100 korunan burgersetti.

Tein omeletin muutama päivä sitten.

Tässä on possua pannulla.

Tänään minun pitää käydä koulussa pitämässä vähän presentaatio, mutta sitten viikonloppuni
alkaa ja pääsen oikein kunnolla touhuamaan poikain kanssa. Innolla odotan tulevaa viikonloppua!

Tanskalaistuparit X After Club

Moooo!

Edellisessä kirjoituksessa jäimme jännittävään krapulan täytteiseen perjantai-iltaan. Lopulta sain itseni liikkeelle ja aloitin valmistelut. Kynin kuontaloni, koska haistatan pitkät Movemberille. Paitojen silittäminen on aina eräänlainen haaste. Silitysrautamme hajosi osiin hetki sitten ja korjasimme sen pikaliimalla ja jeesusteipillä, joten jo itse rauta on pelottava näky. Silittäessä vettä lentelee silitysraudasta ympäriinsä ja paitoja pitää kuivatella noin tunti silittämisen jälkeen. Lopulta olin menestyksekäs ja sain silitettyä Lontoon The Candy Storesta ostetun Mishka-paitani, harmikseni olin paria viikkoa aiemmin menettänyt paidan brand new-arvon epäonnistuneissa Erasmus juhlissa, jossa en edes saanut takkia pois päältäni. Hiustenlaitto on myös haaste vasemman puolen hiusvamman johdosta. 

Hetkeä myöhemmin olinkin jo päärautatieasemalla jossa tapasin tanskalaisen toverini Janecin. Suuntasimme pohjoiseen, joen toiselle puolelle. En ole hirveästi viettänyt aikaa pohjois-puolella. Epäilyni osoittautuivat täysin vääriksi päästyni paikan päälle. Alue oli erittäin viehättävä, hieman uudempi kuin keskusta-alue, mutta erittäin hyvässä kunnossa. Billan kautta mukaan hieman juomaa, tilanne vaati energiajuomaa ja vodkaa. Pian olimmekin tanskalaisen Sebastianin asunnolla. Miekkonen on vuokrannut itselleen yhden huoneen ja erillisen keittiön, jotka kummatkin ovat noin 20m2 kokoisia. Olohuoneessa on 160cm leveä parvisänky ja runko on niin hyvää puuta. Vieraita paikalla saapui noin kaksikymmentä henkilöä ja suurin osa oli samoja ihmisiä joiden kanssa olin viettänyt edellisen viini-iltani. Alku on aina raskas toisena päivänä, mutta halpa vodka kusen makuisella energiajuomalla herätti kummasti. Juhlissa oli erittäin mukavaa ja asunto oli erittäin viihtyisä ja hyvä tunnelma kaiken kaikkiaan. Edustin Suomea yksin juhlissa, ranskalaiset olivat enemmistö ja tanskalaiset kovina kakkosina, joukossa muutama saksalainen ja kroati.

Viihdyin juhlissa aina noin kello kolmeen asti, jolloin löimme Janecin kanssa hynttyyt yhteen. Tupareissa oli mukavaa mutta me haluttiin bailata. Lähdettiin juhlista ja mukaan tuli myös täysin tuntematon harvinaisen rasittava ranskalainen kaveri. Paineltiin taksilla etsimään Janecin kaveria keskustan baarista. Saavuttiin baariin ja todettiin paikan olevan väärä, päätimme kuitenkin ottaa tuopilliset. Tässä kohtaa ranskalainen lähti pyörimään tanssilattialle päin, mutta me istuimme pöytään syrjemmälle. Kumottiin tuopilliset ja päätettiin jättää ranskalainen pois kyydistä. "Käytiin siis etsimässä sitä tanssilattialta, mutta ikäväksemme emme häntä löytäneet". Käveltiin siitä seuraavaan baarin Vaclavske Namestin laidalle, joka osoittautui oikeaksi paikaksi. Discohitit jylläsivät ja meininki oli aika latteaa, mutta emme antaneet sen haitata mieltämme. Napsimme muutamia naukkuja Janecin ja toisen tanskalaisen jampan kanssa. Pian kello olikin jo viisi ja klubi meni kiinni. Oltiin pelattu korttimme poikiemme kanssa sen verran hyvin, että oli vielä paukkuja jatkaa. Olin kuullut eräästä after club baarista, joka oli auki aina kello 14 päivällä. Ulkona oli erittäin kylmä, eikä skandinaavit tykkää palella niin otimme kulkupelin allemme. Saavuttiin mestoille noin 0530 ja paineltiin sisään. Alkuun väkeä ei ollut hirveästi, mutta pian klubi alkoi täyttyä yökyöpeleistä. Alkuvaiheessa asiakkaat olivat lähes kaikkia miehiä, jotka odottivat femmejä paikalle. Pian saapuivatkin tähän asti Prahan muovisimmat naiset pikkumekkosissaan. Me skandinaavithan edustamme hyvää makua emmekä välitä naisten jahtaamisesta vaan painelemme pöytään kuosittamaan. Minuutit muuttuivat tunneiksi ja tunnit kuluivat ja ovimies heitti miesasiakkaita ulos baarista. Kello löi 9 aamulla, kun Janec ehdotti nukkumista, suostuin.

Tuo epätodellinen tunne nousta pimeästä kellarista auringon valoon ja uuteen aamuun. Kiitin Janecia illasta ja heitimme femmat. Napit menee korviin eikä suuhun ja aamuraitiovaunuun. Saavuttuani kotiin istuin vielä hetken keittiössä ja tuijottelin ulos ikkunasta sarastavaa lauantaita. Sänkyyn päädyin siinä kello 10 aikaan aamulla. Sikeitä vetelein noin kello 17 asti. Tein erittäin köyhän aamiaisen koska kauppareissu oli jäänyt väliin useana päivänä. Myöhemmin kävin hakemassa tuosta vierestä jonkin sortin kebabin. Liha oli possua kebab-vartaassa, ihan pätevää kamaa, mutta ei siinä mitään erikoista hohtoa ollut. Pian olinkin jälleen nukkumassa joten lauantai meni huolella ohi.

Tänään olen saanut jo aikaiseksi kuitenkin jo kauppareissun ja pientä kokkailua. Seuraavaksi taidankin astua jälleen lieren äärelle ja aloittaa paistelemaan possua, herkkusieniä ja sipulia smetanassa ja kylkeen keitettyä parsakaalia voipedillä ja herkullista keitettyä riisiä.

Sitten vähän musanurkkausta.

Iggy Azalea - My World

Perjantaina haettin vauhtia iltaan naisenergialla. Australiassa kasvanut ja sittemmin Yhdysvaltoihin muuttanut Iggy Azalea on kovistelullaan kasvattanut suosiotaan internetin välityksellä. Neitokaisen tiedetään vietttäneen myös aikaa harlemilaisen räppärin A$AP Rockyn kanssa. Youtubesta löytyistä haastatteluista nykytilanne selviää paremmin. Iggy Azalea kuittaa huhut hieman surulliseen sävyyn kun Rocky taas Iggystä puhuttaessa ottaa lungimmin. A$APin nurkkauksessa räppigeimiä osataan ehkä hieman paremmin pelata.

Kridlokk X RPK - Ei (Demo-versio)

Helsingin memphis-soundin pioneeri Kridlokk sylkee kantaaottavat läpät RPKn istuessa tuottajan pallilla. Uutta matskua odotellessa.

 
Tässä kuvat reissulta.

Tanskalaiset tuparit ja keittiö.

FRED X ENTOURAGE,  I<3BRNO

Keittiöstä jälleen.

Savuton olohuone.

Ei muistikuvaa.

Darratärinän täyteistä tekstiä.

Mulla on krapula. En pidä tästä yhtään. Tämä on suurin syy miksi en tykkää juoda niin paljoa. Vaellan jossain toisessa maailmassa ja muistelen kaihoisasti normaalia olotilaa. Hetki sitten makasin tässä punaisella ränsistyneellä nahkasohvalla kylpytakki päällä sikiöasennnossa ja tuijotin seinään kymmenen minuuttia. Syytän tästä kaikesta viiniä, punaviiniä. Kaikki sai alkunsa eilen illalla, mutta aloitetaan aina aamusta asti.


Torstaina ohjelmassa oli perinteinen päivä, hyvät yöunet, iso aamiainen ja salille heilumaan. Eilen oli vuorossa takareisiä, vähän selkää, hauista ja pohjetta. On tosi mukavaa kun sali on vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä ja henkilökunta sekä treenaajat ovat kaiken kaikkiaan mukavaa sakkia. Kaikki moikkailee kaikkia ja on ystävällisiä. Valitettavan vähän salilla käy bodareita, koska kyllä aina vilaus steroidimiehestä nostaa treeni-intoa kummasti.

Salilta suuntasin kiireen vilkkaa kotiin. Olen alkanut tekemään maalaismunakkaita lounaaksi kotona. Helppoa, halpaa ja nopeaa. Kyseessä on yleensä noin neljän kananmunan omeletti, jossa on kolmesta neljään perunaa paistettuna ja kuutioituna. Päälle vielä juustoa ja lihatuotetta niin hyvää tulee. Proteiinit ja hiilihydraatit kohdillaan, eikä rasvaakaan tuu mitää älyttömiä määriä, tietysti kananmunan keltuaisessa on paljon rasvaa, mutta niitä voi helposti karsia pois.

Minulla on marraskuussa koulua kolmena torstaina, muuten viikonloppu alkaa jo keskiviikko iltapäivällä. Torstain tunnit ovat retoriikan opiskelua, mutta käytännössä parannellaan meidän presentaatiotaitoja. Ryhmä on pieni, vain 8 opiskelijaa ja kurssia vetää nuori naisopettaja. Tunneilla on varsin mukavaa ja ryhmä on hyvä. Kurssilla on viisi puolalaista ja kaksi venäläistä, yksi puolalaisista on arkeologiaa opiskeleva kundi, muut tyttöjä. On mukavaa olla edes jollain kurssilla opettajan lellikki, tai no, itseasiassa taidan olla vähän lellikki myös tsekin tunneilla, joten mukavaa on. Meidän piti valmistaa tunnille presentaatio, mutta jättää itse esitys pois ja keskittyä vain aloitukseen ja lopetukseen. Aiheekseni sain "Tecnological advance is the worst of all evils". Käytin itseäni esimerkkinä ja syytin tietokonetta lihavista ajoistani. Opettaja tykkäsi ja niin tykkäsivät kurssitoverit.

Neljän tunnin session jälkeen painelin kotiin, murkinoin ja valmistelin itseäni iltaa varten, minun oli tapaava tanskalainen kopla. Sovimme tapaamisen Big Lebowski baariin, josta onnistuimme saamaan kaksi pöytää isolle seurueellemme. Baari sijaitsee Zizkovissa, Praha 3ssa. Tuo alue on Prahan Kallio ja alue omaa myös samanlaisen historian työväen asuinalueena. Myös baarikulttuuri on erittäin hyvin edustettuna, mutta Kalliolle ominaiset thai-hierontaliikkeet puuttuvat kokonaan katukuvasta. Seurueemme koostui periaatteessa ranskalaisista ja tanskalaisista, oli joukossa yksi itävaltalainen ja minä. Suurimman osan olin tavannut aikaisemmin, mutta joukossa oli myös täysin uusia tuttavuuksia. Ryhmä oli mitä mainioin ja viini virtasi. Baarissa vietettiin viini-iltaa ja paikka kuhisi ranskalaisia. Kumosimme pullottain tuota halpaa viiniä, aluksi viini hieman etoi, mutta parin lasillisen jälkeen makuun tottui. 

Iltaamme jatkoimme naapuriin eli Akropolikseen, jossa jatkoimme iltaa vielä muutamalla tunnilla. Tunnelma oli varsin katossa kun pääsimme baariin, mutta sitten teimme virheen. Olimme aloittaneet illan viinillä, mutta nyt aloimme juomaan olutta. Tässä kohtaa keho menee aika sekaisin. Oltiin suurin osa sitten aika rikki ja ei voitu niin hyvin ja osalle iski pientä päänsärkyä viinistä. Itse lähdin baarista noin kello kolmen aikaan. Ja viinipäissäni kävelin kotiin eli noin 50 minuuttia. Vasta tänään herättyäni ihmettelin miksi en ottanut raitiovaunuja jolla olisin ollut kotona noin 20 minuutissa, eilen ei oikein leikannut.

Kyllä mä tän krapulan kestäisin, mutta lupauduin mennä tänään myös juhlimaan tanskalaisten kanssa ja lauantaina on tiedossa syntymäpäiväjuhlat täällä. joten erittäin rankka viikonloppu tulossa. Pitää päivät kerätä voimia. Toisaalta en ole hirveästi juhlinut täällä joten juhlitaan sitten vähän varastoon tänä viikonloppuna. 

Loppuun hieman musiikkia. Tämä päivä on mennyt näitten tahdissa.


Clams Casino - Natural
Tää jätkä tekee kovia biittejä ja muun muassa tehnyt yhteistyötä Lil B:n, Mac Millerin ja A$AP Rockyn kanssa. LiveLoveA$AP- levyllä Clams Casino vastaa tuotannosta näisssä kappaleissa: Palace, Wassup, Bass ja Leaf.

XXYYXX - About You
Orlandosta kuuluu ja 16- vuotias kundi nappuloiden toisessa päässä ja hyvältä kuuulostaa. Synkkää soundia. Youtubesta löytyy myös levy kokonaisuudessaan.

Tarina keskiviikosta

Bon Apetit!

Hyvää iltaa arvoisat lukijat ja tervetuloa seuraamaan Seppomanian seikkailuja Prahassa. Tänään aiheenamme on keskiviikon elokuvaklubi. Nyt tästä eteenpäin kynän varten astuu Seppomania.

Eilen tunsin pyllyssäni pienen värähdyksen ja tiesin jotain tapahtuneen, tarkastin sähköpostini. Siellä olikin kuin olikin viesti kordinaattoriltani, huomisen Tsekin landscape- kurssin tunnit olivatkin peruttu. Pyllysyfilikseni oli jälleen oikeassa. Tästä seurasi allekirjoittaneen kohdalla ihanan pitkät yöunet.

Yöni vietin makoisasti unenlahjoistani nauttien. Kaurapuuroni ja aamuaskareeni suoritin antaumuksella. Valmistelin hieman myös itseäni tulevalle tsekin kielen kurssille. Tänään oli kaunis sää, aurinkokin pilkahti ja tämän näin heti syyksi laittaa nuo mahtavat aurinkokakkulat nokalleni. Ikäväkseni huomasin raitiovaunuun päästyäni valaistuksen laskeneen ja nöyränä askartelin lasini takasin samettivuoriseen kotelooni.

Vihdoin olimme ranskalaisen kämppiksettareni kanssa kylpyhuonetiilein koristellun talon edessä. Sää oli edelleen kaunis, mutta kylmä ilma rutisti samalla luitamme. Mieltämme lämmitti muuan unkarilaisen miekkosen saapuminen ja hänen kanssaan marssimme portaat reippain askelin neljänteen kerrokseen. Sykkeeni kohosi hieman, mutta tasaantui kuitenkin nopeasti.

Luokkahuoneeseen saavuttuani ajattelin suorittaa jo rituaaliksi muodostuneen tapahtuman, heittää kepillisen vodaa. Tiesin sen kuitenkin olevan haasteellista johtuen saniteettitilojen olemattomasta koosta. Tämä ei kuitenkaan ollut pahinta. Haluan avata hieman tarkemmin vessojen arkkitehtuurisia ominaisuuksia. Kyseessä on siis unisex-vessa. Vierekkäin on kaksi erillistä koppia ja käytävässä on yksi käsienpesuallas. Tämähän ei yksinään kuulostaa niin pahalta, mutta... Vessojen välillä ei ole kunnon seinää, vaan yläosa on täysin auki. Kun haluaisin viettää tuon rauhallisen hetken vessassa lorotellen pippelini kanssa, joudunkin tekemään sen naispuolisen henkilön kuunnellessa. Mutta ei tässä vielä kaikki. Luokkahuoneessa olin saanut takkini laitettua naulaan ja rohkaisin mieleni lähtemään kohti lorottelutilaa. Mutta mitä sitten kävikään! Nuoriopettajattareni pyyhälsinkin ohitseni lorottelemaan tai töräyttelemään, siinä kohtaa tuli raja vastaan. En olisi voinut ajaa itseäni siihen tilanteeseen, että olisin joutunut kuuntelemaan nuoren naisopettajani torvisoittokuntaa samalla kun tyhjennän nestevarantoani. Jouduin siis nielemään tappioni ja pitämään tipat sisälläni.

Tunti sujui erittäin hyvän ilmapiirin vallitessa. Jopa muuan espanjalaisneito oli oppinut tsekin kielen saloja, eikä kysellyt hänelle tuttuun tapaan asioita jotka oli selitetty 5 sekuntia sitten. Kuitenkin maailman pitää pysyä tasapainossa, joten kurssille on tullut uusi spanelski neitonen, joka loisti hitaudellaan. Kaikki siis hyvin viidakossa.

Kevein askelin matkasin tunnilta kotiin ja suoritin päivän askareita. Pian kuitenkin suuntasin Thoma`s Barber Shop:in, jossa minua odotti nautinnollinen parturointi. Matkaa liikkeelle oli noin reilu kilometri, kylmässä säässä päätin jättää palelun harakoille ja nauttia raitiovaunun lämmöstä. Parturiin päästyäni tarjosivat kahvia. "Kyllä kiitos", "Laitetaanko viskiä","Ei kiitos". Tässä kohtaa moni arvoisa lukija varmasti ihmettelee, miksi ihmeessä Seppomania nyt ilmaisesta viskistä kieltäytyy. No eihän alkoholi lihaksille hyvää tee ja siitä tulee humalaan. Vihdoin sain laskettuani kankkuni ihanalle mustalle vanhan ajan parturointituoliin. Tuo kaunis nahkainen esine toi arvovaltaista tunnelmaa pieneen, mutta niin kotoisaan liikkeeseen. Usein parturi-kampaamoista löytyy erikseen hiustenpesupiste, mutta Thomaksella käy vaan raavaita miehiä, niin eikun päätä alas ja naama edessä sijaitsevaan lavuaariin. Siinä mukava parturimiekkoseni rempseästi käsitteli hiuksiani, samalla kuin lämmin kraanavesi valui pitkin elämän kolhimia kasvojani. Ja sitten leikattiin. Laitteiden käsittely oli mitä erinomaisinta ja jälki nopeaa. Tarkoitus ei ollut tehdä täydellistä hiusten muodonmuutosta, vaan siistiä ylikasvaneita hiuksen parsia. Koko leikkausprosessi oli erittäin sujuvaa, mutta viimeistelyssä laitettiin kortit kehiin. Kaikki hiusrajat otsassa ja niskassa viimeisteltiin vanhan aikasella partaveitsellä ja ilman vuotavia haavoja. Ylleni sain mitä hienointa partavettä jota sain päälleni miehekkään annoksen. Pääni sai hierontaa tuolla hienolla rautalankaviritelmällä jolla hierotaan päänahkaa. Henkilökohtaisesti vihaan ja inhoan tuota kapistusta, mutta kerran kun on maksanut, niin sitten hierotaan. Yhtäkkiä kaiken tämän tuohun keskellä havahduin. Parturismies veti pienen soihdun, eräänlaisen ison korvatopsin esiin,jonka päähän hän valeli tuntemattomaksi jäänyttä nestettä. Pian tuo pieni soihtu roihusi edessäni, keräsin rohkeutta ja pelasin pokerinaamaa. Tiukka tuijotus eteenpäin ja muutamat luritukset pokerimaisesta naamasta päässäni ja olin valmiiina koitokseen. Ei aikaakaan kun tuo pieni soihtu tanssi ihollani. Miekkonen taputteli soihdulla korvani ja niskani, täten polttaen pienet karvat korvista ja siistien niskan rajauksen. Tämä vasta oli jotakin, kuvittelin mielessäni. Vaikka hoitoni oli kaikin puolin mahtava, löytyy siitäkin varjopuoli. Nyt tässä todettakoon, että kielen kanssa saattaa olla täällä välillä vähän vaikeuksia. Oman suunnitelmani mukaan hiusteni sivut olisi ajettu koneella lyhyeksi, alhaalta noin 6 millimetriä ja ylempää taas 9 millimetriä, näin saadaan hieno visuaalinen efekti aikaiseksi. Parturin tuolissa istuessani tukkani näytti mitä mahtavimmalta, mutta tuo olikin hieman silmänlumetta. Tosiasiassa johtui varmastikin surkeasta näöstäni joka ei ole parhaimmillaan ollessani silmälasiton. Kotiin päästyni tarkastelin hiuksiani hieman tarkemmin. Kaikki oli tehty kyllä erittäin hyvin, lukuunottamatta toista sivuani, joka ei ole hiusteni alla. Tyylikkään lyhyen mallin sijaan parturi jätti sivuun alueen joka ei ole vain yhdeksää millimetriä vaan viisitoista. Täten aiheuttaen kyllä visuaalisen efektin, mutta sellaisen kuin parturi olisi lähtenyt kesken parturoinnin kotiin ja jättänyt minut nallina kalliolle. Kyllä tukkani edestä näyttää erittäin hyvältä, mutta sivuilta paistaa julma totuus. Kuitenkaan en jaksa tästä masentua vaan saksalainen ystäväni saa näyttää parturointilahjojaan nupilleni. Ensi kerralla pitää selittää hieman yksityiskohtaisemmin.

Koulumme elokuvaklubi kokoontui jälleen. Sinne jouduin hieman kiiruhtamaan, koska nautin kaurapuuron ihanasta mausta ehkä hieman liiankin paljon. Kirpeässä pakkassäässä astelin nopein askelin kohti kouluamme, joka onneksi sijaitsee vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Matkasin koululle yksin, mutta odotin seurakseni hollantilaista kämppistäni Rubenia, joka saapuikin jo minuutin odottelun jälkeen. Illan elokuva oli Knoflíkári tuo vuonna 1997 tehty tsekkiläinen elokuva jossa kuusi erillistä tarinaa punoituu toisiinsa. Varsin mallikas teos ja sisälsi hyvää tsekkiläistä kieroutunutta huumoria. Erityisesti mieleeni painui tuo hetki, kun elokuvassa kuvattiin maisemaa joka näyttäytyi minulle täysin samanlaisena kun käänsin katseeni vasempaan. Pimeät kukkulat ja Petrinin Torni näyttäytyi minulle ja tornin korkein kohta valaisi taivasta joka siintää korkeammalla kuin tuo pariisilainen isoveljensä vai lieneekö sittenkin isosisko. Pienen tuumailun päätteksi päädyn nyt siihen tulokseen, että kyllä tässä on kyseessä niin selvä fallos, että pakko sen on olla miespuolinen. Tuota hetkeä muistelen lämmöllä ja saattoi olla elämäni ensimmäinen kerta tuijottaa samaan aikaan samaa maisemaa valkokankaalta ja tosielämässä. 

Elävien kuvien jälkeen kohtasimme joukon suomalaisia kanssaopiskelijoitamme käytävässä. Lattia kiilsi allamme ja korkeat marmoriset portaat laskeutuivat ja nousivat takanamme. Heidän kanssaan olimme pian suuntaava nauttimaan mallasvalmisteita. Laitoimme hynttyyt yhteen ja tarvoimme kohti kapakkaa. Kylmä tuuli paskautui kasvoillemme, mutta emme antaneet sen häiritä. Poikkesimme asunnollamme, Ruben kevensi kuormaansa. Onneksi asuntomme sijaitsee niin keskustassa, ettei matkaan kulunut ylimääräistä aikaa. Pian löysimme itsemme Cafe Jerichosta. Hanasta löytyi Bernardia, tuota erittäin oivaa mallasjuomaa. Tämä kyseinen olut oli jo aikaisemmin sulattanut tiensä sydämeeni ja tiesin makunystyröiteni nauttivan tuosta nesteestä. Siinä vaihdoimme sanan jos toisenkin ryhmän kanssa. Olut virtasi joillain enemmän, jollain vähemmän. Itse päädyin kumomaan vain tuopillisen, koska herrasmiehet tekee niin. Tämän jälkeen olinkin jo valmis siirtymään kohti kotimajaani, Ruben liittyi myös matkaamme. Iloisin mielin tärisevä joukkomme suuntasi matkansa läpi sumuisen ja pimeän Prahan, jonka valot saivat sen näyttämään entistäkin kauniimmalta. Narodni Divadlo eli Kansallisteatteri kiilsi pressujen alta meille. Tuon teatterin perustuskiven laskemistilaisuuteen saapui niin paljon ihmisiä ympäri maata, että se oli maan suurin 1800- luvun ihmisten yhteen kokoontuminen. Näillä samoilla nurkilla minäkin pidän matalaa majaani. Päivä on tullut päätökseeni ja huomenna minua odottavat jälleen uudet seikkailut.

Täten haluan toivottaa Teille valoa pimeneviin iltoihin.

Nöyrin tervesin
Seppomania

Praha, Ostrava part 2, Olomouc

Mo taas!

Täällä mitää taaskaan oo tapahtanu tai tuntuu siltä. Viikot muistuttaa niin paljon toisiaan. Prahassa ei oo mitään ihmeellistä kyllä tapahtunut. Gerd ja sen mimmi kävi täällä tos viikko sitte ja vähän niiden kanssa touhuttiin, parissa baarissa ja yritettiin änkee Erasmus- bileisiin Cross Clubiin, oli järjestelyt niin kunnossa. Mestaan mahtuu muutamia satoja asiakkaita, lippu ostetaan 3 krs. narikan yhteydestä. No narikka o pieni reikä seinässä missä on yks tyyppi ja oltiin siin jonossa sitten jonku 300 ihmisen kanssa, niin voitte vaan arvata jäätiinkö venaa. Jälleen kerran yksi epäonnistunut clubitus yritys Prahassa. Ei oo ollu mulla onnea noitten clubien kanssa kyl täällä, Prahassa ei yhtäkään tosi hyvää iltaa clubilla, hyviä baarikeissei on tosin ollu, joten täytynee pitäytyä baareissa. Tosiaan kun Cross Club meni pyllylleen torstaina niin käytiin siellä sitten perjantaina. Ihan ok meno, ei mitää spessua. JA NIIN. MIKÄ TÄÄ ELECTROSWING MUSATYYLI ON OLEVINAAN???!!! KAUHEETA KURAA!!! Nää saksalaiset kusee hunajaa siitä, puuuuuh.

No kävin taas sitten Ostravassa, tällä kertaa Julianin ja kämppikseni Rubenin kanssa, meidän pienimuotoinen kopla kasaan taas. Matka alkoi perjantaina 3,5h junamatkalla Prahasta Ostravaan, oltiin mestoilla päivällä. Siitä Gerdin kämpälle, vähän iisiä ja siit raflaan safkaa. Päädyttii johonkin perustsekki mestaan skruudaa. Peruspöperöä tarjolla. Tarjoilija kävi hakee kanapihvit kaupasta toiselta puolelta katua, tuoretta oli. Siitä sitten freshausten kautta baariin ja Stodolnille pyörii. Käytiin taas hengaa Cafe De la Ostravassa ja juotii Club Mate Jägermaisterit, ai ai ai, oli niin saksalaista herkkua että! Sit muutamassa baarissa käytiin napsii pikkuset, mutta aikaisin suunnattiin taas Gerdin kämpälle ja kuuntelemaan virtahepojen metelöintiä ikkunasta. Gerd tosiaan asuu Ostravan eläintarhan vieressä ja öisin kuuluu jotain ihme mylvintää ikkunasta, ollaan tultu siihen tulokseen että se on virtahepo siellä huhuilemassa.

Lauantaina paukittiin Olomouciin Tsekin 4. suurimpaan kaupunkiin ( NO MITÄ HELVETTIÄ WIKIPEDIA SANOOKIN ET VASTA 6. SUURIN, MUA ON HUIJATTU) mittarissa bout 100k asukasta. Oltiin sen verran kovia kokkeja että tehtiin lettuja matkaevääks, maistu kyl vähän omituiselta niin annettiin nimeksi Avaruuden makuiset Pannukakut. Brnon kielikurssilta on Olomoucissa vaihdossa 2 Sardinian alueelta kotoisin olevaa Valentinaa, toinen Valentina ei päässy paikalle niin toinen Valentina otti mukaansa Valentinaa korvaamaan kolmannen Sardinian alueelta kotoisin olevan Valentinan. Ensin napattiin dösä vähän kaupungin ulkopuolelle kukkalan päälle jossa oli joku katedraali ja samalla makee näkymä koko kaupungin ylle. Kukkalalta sitten keskustaan pörrää. Olomouc on pieni, mutta nätti. Siinä missä Praha on suuri ja kaunis, Brno pienehkö ja kaunis, Ostrava pienehkö suuri persreikä niin Olomouch on pieni ja kaunis. Vanhaa rakennusta, katedraalia ja mukulakivejä, erittäin symppistä.  Käytiin kiskoo vähän herkkuja kahvilassa. Meitsi kestitsi itseään hot chocolatella, miten toi pitäs kääntää, kaakao? Mut eiks kaakao ku sekottaa maitoo esim. Oboyn kanssa? Mut tää sörsseli oli siis ihan sulatettuu suklaata, mä tiiä, olkoon sitten sulatettu suklaa. No se oli hyvää, niin kuin myöskin CHOCO BOMBA jäätelöannokseni. Tässä kohtaa Rubenin ja Julianin vatsa saivat vatsan käänteitä aiemmista pannukakkusista, pojat meni ihan rikki, mutta omaksi yllätykseni oma suoleni kesti kakkuset loistavasti. Iltasella "tehtiin" Pasta Carbonaraa. Tai siis Valentinat teki, ku meni keittiöön niin ne hääti pois ja jos yritti koskee johonkin niin hirvee huuto. Sit ne siinä kokkas. Hyvät oli pastat, kyl ne ties mitä ne teki. Sit ku yritin korjata lautaset niin häädettiin pois ja tuotiin kaljaa ja kahvia tilalle. Toivon että Te kaikki maailman naiset otatte hieman mallia italialaisesta mallista, miehillä on niin paljon mukavampaa. Käytiin nappaa viel bisse ennen takaisin Ostravaan lähtöä ja oltiin yöllä sit Ostravassa, mutta kundit oli sen verran rikki että jouduttii paukkii takas kämpälle, vähän otti kyl päähän mut minkäs sille voi. Sunnuntaina vietettiin iisisti. Käytii jotain safkaa, jotain kanapiffiä ranuilla joku 3,50e kustansi. Päivän kohokohta oli ku kiivettiin Kaupungin talon torniin, 76m korkeuteen, hienot Ostravan katot meille siintivät ja kaunis auringonlasku hiveli silmämuniamme. Skidisti hengailtiin Gerdil ennen ku paineltiin iltajunalla Prahaan.

Tossa sunnuntaina jätin sitten keskarini Gerd vuodesohvan väliin, siinä laittelin selkänojaa takasin ja reippaasti jätin sormeni selkänojan saranan väliin. No veti koko sormen aika mustaks ja tollee. Painetta alko kertyy aika hyvin ja kyl siihen sattu kans ihan huolella. Tossa sunnuntaina yönä kun menin nukkuu, niin eihän siitä mitään tullu, koski niin julmetusti. Taistelin aamuun asti kivun kanssa, mutta kävi ihan sietämättömäksi, melkein revin koko kynnen menee, mutta maltoin mieleni. Pikaisen googlettelun jälkeen löysin keinon, pitää tehdä reikä kynteen paineen poistamiseksi. Rautalanka käteen, lanka kaasuhellan liekkeihin ja siitä oranssina kynteen, on muute poppaa. Eka vedin holen tohon keskelle keskaria, muutamat tipat tuli, mutta ku itse damagea otti toi kynnen juuri niin sinne se reikä piti kanssa tehdä ja eiku sulattaa. Sit vähän pulppus ja autto. Sit nukuinkin klo 8-15. Meni vähän päivä ohi, mutta sain ton sormen parannettua. Haisee pahalle ku sulattaa kynttä, kannattaa kokeilla. Toivottavasti toi kynsi ei nyt putoo tosta, hirvee duuni taas kasvattaa takas.

Ja jo perinteeksi muodostunut loppukaneetti: "Mä yritän postaa useammin"

Rakensivat metronomin Stalinen patsaan tilalle Prahassa.

Gulash ala Ruben

Tos o kanaa, meitsi duunas. Sit perunahöttöö ala Ruben ja kaalihöttöö ala Nina.

Cross Club, Praha

Cross Club, Praha

Cross Club, Praha

Ostin Cuba Libren ja kaadoin sen pöydälle.

Sitten menin kotiin ja ostin kepua.

Vachal Havel, Ultimate the Man

Vltava. Klikkaa kuva auki. Meitsi asuu tos puiston oikeassa laidassa.

Duunasin possuu.

Gulashi ja knedliky. Ei oo knedlikyt mun juttu.

Perusaamiainen.

Naapuris

Ostrava

Ostrava

Club Mate & Jägermeister, Cafe de la Ostrava.

B52, Bogota Club, Ostrava

Club Dessert, Ostrava

Ostravan ja Olomoucin välimaastoa

Pannareit

Katedraali kukkulalla, Olomouc

Herkut. Olomouc

Tyyntä ennen myrskyä, kundit italialaisten keittiössä.

Tradizionale Pasta Carbonara

Joku namesti Olomoucissa

Olomouc

Nää kuvat tästä eteenpäin Ostravasta. Tää Bloggerin kuvien laittamishomma niin susi, että meinas lentää kone komeesti ikkunasta.